Maltokaariviruskartoitus

 

Etusivu

Kyselylomake

Maltokaariviruksen
torjunta: estä
leviäminen


Yhteystiedot

 

 

 

Maltokaarivirus – uhka perunan laadulle

Maltokaariviroosi on suomalaista perunantuotantoa jo laajalti vaivaava kasvitauti. Se  iskee perunaan maasta ja pilaa perunan laadun aiheuttamalla mukuloihin ruskeita, kaarimaisia maltovikoja. Maltokaariviruksen torjunnan tekee vaikeaksi se, että kerran peltoon päästyään se säilyy levittäjänsä kuorirokkosienen kestoitiöissä jopa 15 vuotta. Mitään keinoja taudin hävittämiseksi maasta ei ole. Edes pitkä tauko viljelyssä ei auta. Kestäviä lajikkeitakaan ei ole saatavilla, vaikkakin eri lajikkeiden herkkyydessä kehittää maltokaarioireita on eroja. 

Ainoa järkevä tapa torjua maltokaarivirusta on estää sen pääsy peltoon. Sen vuoksi on hyvin tärkeää tuntea taudin levinneisyys, niin tilatasolla kuin maanlaajuisestikin. Kun tällainen kartoitus on ensin tehty, voidaan suunnitella toimenpideohjelma taudin leviämisen estämiseksi jäljellä ole-ville puhtaille lohkoille.

 

Maltokaariviruksen elinkierto

Kuorirokkosieni vektorina
Muiden virusten tavoin maltokaarivirus tarvitsee leviämiseen ja säilymiseen toisen eliön apua, jollaisena tässä tapauksessa toimii Spongospora subterranea, kuorirokon aiheuttaja. Spongospora on sienen kaltainen mirobi, jota esiintyy yleisesti suomalaisissa perunamaissa. Se pystyy tartuttamaan perunan juuria ja mukuloita aiheuttaen niihin perunarupea muistuttavaa kuorirokkoa. Jos maltokaarivirus on tartuttanut kuorirokkosienen, joka tartuttaa perunan mukulan, virus siirtyy infektion yhteydessä sienestä perunaan.

Perunan mukuloissa tai juurissa olevista kuorirokon tautilaikuista vapautuu maahan hyvin pitkäikäisiä kestoitiöitä, joissa maltokaariviruskin säilyy tartutuskykyisenä jopa yli vuosikymmenen. Maatartunta ei häviä, vaikka perunan viljelyssä pidettäisiin pitkäkin tauko. Tartuntaa vähentäviä välikasvejakaan ei tunneta. Kuorirokkosienen kestoitiö itää vapauttaen vedessä uivia parveiluitiöitä, jotka tartuttavat perunan juuria ja mukuloita. Siksi perunan sairastuminen niin kuorirokkoon kuin maltokaariviroosiinkin tapahtuu herkimmin märässä maassa.

Maltokaariviruksen leviäminen
Maltokaariviruksen kaikkia leviämisreittejä ei vielä täysin tunneta. Se kuitenkin kulkeutunee uusille lohkoille ennen kaikkea kuorirokkosienen kestoitiöitä sisältävässä maa-aineksessa sekä mahdollisesti siemenperunan mukana. Tauti voi esim. levitä peltoon siemenmukuloihin kiinnittyneen mullan mukana, jos siinä sattuu olemaan virusta sisältäviä kuorirokon kestoitiöitä, tai kulkeutua koneisiin kiinnittyneessä mullassa pellosta toiseen. Jos siemenperuna on viroottista, osa kasvin varsista, mukuloista ja juurista on myös viruksien vallassa. Kuorirokkosieni saa luultavasti tartunnan infektoidessaan tällaisia viroottisia perunan juuria.

Maltokaariviruksen torjunta
Viruksen leviämisen uusille lohkoille täytyy estää. Kahden asian huomioon ottaminen on tällöin erityisen tärkeää. Uuden kantasiemenen tulisi olla virusvapaata. Onneksi sertifioiduista siemeneristä ei ole löydetty PMVT:tä kuin harvoin eikä sitä ole koskaan löytynyt High Grade -alueella tuotetuissa siemenerissä. Tilan oma siemen tulisi viljellä lohkolla, joka tiedetään varmasti puhtaaksi. Kun taudin leviäminen siemenen mukana saadaan tällä tavoin estettyä, jää taudin leviäminen muita reittejä pitkin vähäiseksi.

Maltokaariviruksen vaurioita voidaan vähentää oikeilla lajikevalinnoilla. Vaikka millään lajikkeella ei tiettävästi olekaan varsinaista maltokaariviruksen kestävyyttä, taudinoireet näkyvät eri lajikkeissa hyvin eri tavoin ja vaihtelevat vuosittain. Joissakin lajikkeissa oireet ovat yleisiä lähes joka vuosi, kun taas toisissa ne ovat harvinaisia. Jos maltokaarioireita ei näy, sato on käyttökelpoista.

Oireettomat lajikkeet ovat ongelmallisia siementuotannossa, koska viroottisuus ei paljastu oireiden avulla. Niiden siemenerät voivat olla yhtä kaikki viroottisia, ellei niitä ole erityisesti testattu. Tauti voi levitä niiden mukana huomaamatta uusille kasvupaikoille. Siksi ainoa täysin varma tapa estää taudin leviäminen siemenen mukana tilalta toiselle ja tilan sisällä viljelmältä toiselle on tuntea tilojen ja yksittäisten lohkojen virustilanne. Juuri siihen tällä kartoituksella pyritään.