|
Etusivu Kyselylomake
Maltokaariviruksen
torjunta: estä
leviäminen
Yhteystiedot


 |
|
Maltokaarivirus – uhka perunan laadulle

Maltokaariviroosi on suomalaista perunantuotantoa jo
laajalti vaivaava kasvitauti. Se iskee perunaan maasta ja pilaa
perunan laadun aiheuttamalla mukuloihin ruskeita, kaarimaisia
maltovikoja. Maltokaariviruksen torjunnan tekee vaikeaksi se,
että kerran peltoon päästyään se säilyy levittäjänsä
kuorirokkosienen kestoitiöissä jopa 15 vuotta. Mitään keinoja
taudin hävittämiseksi maasta ei ole. Edes pitkä tauko viljelyssä
ei auta. Kestäviä lajikkeitakaan ei ole saatavilla, vaikkakin
eri lajikkeiden herkkyydessä kehittää maltokaarioireita on
eroja.
Ainoa järkevä tapa torjua maltokaarivirusta on estää sen
pääsy peltoon. Sen vuoksi on hyvin tärkeää tuntea taudin
levinneisyys, niin tilatasolla kuin maanlaajuisestikin. Kun
tällainen kartoitus on ensin tehty, voidaan suunnitella
toimenpideohjelma taudin leviämisen estämiseksi jäljellä
ole-ville puhtaille lohkoille. |
Maltokaariviruksen elinkierto
Kuorirokkosieni vektorina
Muiden virusten tavoin maltokaarivirus tarvitsee leviämiseen ja
säilymiseen toisen eliön apua, jollaisena tässä tapauksessa toimii Spongospora
subterranea, kuorirokon aiheuttaja. Spongospora on sienen
kaltainen mirobi, jota esiintyy yleisesti
suomalaisissa perunamaissa. Se pystyy tartuttamaan perunan juuria ja
mukuloita aiheuttaen niihin perunarupea muistuttavaa kuorirokkoa. Jos
maltokaarivirus on tartuttanut kuorirokkosienen, joka tartuttaa perunan
mukulan, virus siirtyy infektion yhteydessä sienestä perunaan.
Perunan mukuloissa tai juurissa olevista kuorirokon
tautilaikuista vapautuu maahan hyvin pitkäikäisiä kestoitiöitä, joissa
maltokaariviruskin säilyy tartutuskykyisenä jopa yli vuosikymmenen.
Maatartunta ei häviä, vaikka perunan viljelyssä pidettäisiin pitkäkin
tauko. Tartuntaa vähentäviä välikasvejakaan ei tunneta.
Kuorirokkosienen kestoitiö itää vapauttaen vedessä uivia
parveiluitiöitä, jotka tartuttavat perunan juuria ja mukuloita. Siksi
perunan sairastuminen niin kuorirokkoon kuin maltokaariviroosiinkin
tapahtuu herkimmin märässä maassa.
Maltokaariviruksen
leviäminen
Maltokaariviruksen kaikkia leviämisreittejä ei vielä täysin tunneta. Se
kuitenkin kulkeutunee uusille lohkoille ennen kaikkea kuorirokkosienen
kestoitiöitä sisältävässä maa-aineksessa sekä mahdollisesti
siemenperunan mukana. Tauti voi esim. levitä peltoon siemenmukuloihin
kiinnittyneen mullan mukana, jos siinä sattuu olemaan virusta sisältäviä
kuorirokon kestoitiöitä, tai kulkeutua koneisiin kiinnittyneessä
mullassa pellosta toiseen. Jos siemenperuna on viroottista, osa kasvin varsista, mukuloista
ja juurista on myös viruksien vallassa. Kuorirokkosieni saa luultavasti
tartunnan infektoidessaan tällaisia viroottisia perunan juuria.
Maltokaariviruksen torjunta
Viruksen leviämisen uusille lohkoille täytyy estää. Kahden asian huomioon
ottaminen on tällöin erityisen tärkeää. Uuden kantasiemenen tulisi olla
virusvapaata. Onneksi sertifioiduista siemeneristä ei ole löydetty
PMVT:tä kuin harvoin eikä sitä ole koskaan löytynyt High Grade -alueella
tuotetuissa siemenerissä. Tilan oma siemen tulisi viljellä lohkolla, joka
tiedetään varmasti puhtaaksi. Kun taudin leviäminen siemenen mukana
saadaan tällä tavoin estettyä, jää taudin leviäminen muita reittejä
pitkin vähäiseksi. Maltokaariviruksen vaurioita voidaan
vähentää oikeilla lajikevalinnoilla. Vaikka millään
lajikkeella ei tiettävästi olekaan varsinaista maltokaariviruksen kestävyyttä,
taudinoireet näkyvät eri lajikkeissa hyvin eri tavoin ja vaihtelevat
vuosittain. Joissakin lajikkeissa oireet ovat yleisiä lähes joka vuosi,
kun taas toisissa ne ovat harvinaisia. Jos
maltokaarioireita ei näy, sato on käyttökelpoista.
Oireettomat lajikkeet ovat ongelmallisia
siementuotannossa, koska viroottisuus ei paljastu oireiden avulla. Niiden siemenerät voivat olla yhtä kaikki
viroottisia, ellei niitä ole erityisesti testattu. Tauti voi levitä niiden mukana huomaamatta uusille
kasvupaikoille. Siksi ainoa täysin varma tapa estää taudin leviäminen
siemenen mukana tilalta toiselle ja tilan sisällä viljelmältä toiselle
on tuntea tilojen ja yksittäisten lohkojen virustilanne. Juuri siihen
tällä kartoituksella pyritään. |